Se taitaa olla taas aika tehdä ratkaisuja, joiden lopputulemaa ei osaa arvailla kaikessa laajuudessaan. Työnkuvaan vaikutus olisi olennaisin, opintoihin heijastumia varmasti esiintyisi. Kuitenkin uusi toimenkuva olisi nykyisellä ydinosaamisalueellani ja jo sen ajatteleminen saa minut innostumaan tavalla, jollaista en ole hetkeen kokenut. Ja tittelikin olisi aika hieno. Käytäntö tulisi olemaan cateringia, paluuta keittiöön josta olen jonkin aikaa pyrkinyt pois. Lisukkeena yrittäjyyttä, ilman yrittäjän riskiä.
Miten siinä kohtaa mahtaa käydä tavoitteilleni ammatinvaihdon suhteen, on vielä mahdoton sanoa. Ehkä sekin vielä onnistuu tai sitten löydän uuden tien kuljettavakseni. En ole voinut välttyä ajatukselta, että olisin luovuttaja jos opinnot jäisivätkin kesken. Niissäkin on aika paljon lopulta kyse siitä, että olen halunnut ja haluan näyttää pystyväni suorittamaan akateemisen tutkinnon. Niin itselleni kuin maailmallekin. Mutta tarvitsenko sitä voidakseni olla onnellinen, en usko. Aiheutanko läheisilleni pettymyksen, luultavasti. Niitä on kyllä aiheutettu muutenkin, joten ehkä siinä ei yksi lisää liikaa hetkauta.
Joka tapauksessa aika tulee näyttämään kuinka tässä käy. Itse olen kuitenkin valmis ottamaan vaadittavan askeleen kohti uutta haastetta ja unelmaa. Siinä mielessä kyllä voin kokea olevani siunattu, että olen voinut valita monista unelmista ne toteutettavat ja toteuttaa ne. Ei kai se ihan jokaiselle niin mene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti