Ihmemies murroksessa - "kerro mitä kaikkee miehen tulee olla"

Oletko koskaan ollut heinätöissä? Itselläni on ollut useampana vuotena etuoikeus osallistua isäni niityn niittoon. Siinä kun kasaa heinää ja kuljettaa niitä pois niityltä, ehtii pohtimaan kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Aikanaan päätökseni lähteä opiskelemaan teologiaa, syntyi juurikin heinätöiden lomassa. Tänään taas mietin mitä on tapahtunut miehelle? Ja siitä olisi nyt tarkoitus jotain yrittää kirjoittaa. 

Itse olen kasvanut aikaan, jolloin MacGyver oli kova jätkä. Ihmemies joka selvisi tilanteesta kuin tilanteesta kekseliäisyytensä, teknisen taitavuutensa ja sveitsiläisen linkkuveitsensä avulla. Ja olipa hän vielä romanttinen hölmö ja herrasmieskin. Tosin jälkimmäiset ominaisuudet eivät vielä nuoren pojan huomiota saaneet 80-luvulla, vaan kiitos sarjan uusintojen, on Ihmemiehestä auennut uusi puoli viime aikoina. 

Myös oma isäni edustaa tuollaista "ihmemies"-mallia. Joka on kokonaisuudessaan auennut itselleni vasta viimeisten vuosien aikana. Lapsuudessa isäni oli aavistuksen etäinen auktoriteetti, jota vastaan olen omat taisteluni käynyt ja aikanaan vannonut pyhästi, ettei minusta tule ikinä samanlaista kuin isäni. Onkin ollut mielenkiintoista ystävystyä oman isänsä kanssa. Ehkä se vaati vuosien vierimistä ja välimatkaa. Sitä, että molemmat oppivat olemaan onnellisia. 

Olen siis saanut isältäni miehenmallin, joka pitää sisällään pelottoman suhtautumisen omilla käsillä tekemiseen, älä osta mitään mitä pystyt tekemään itse. Omavaraisuuden ihanne on myös myöhemmällä iällä tullut itselleni merkityksellisemmäksi. Kokkina nautin suunnattomasti, jos voin käyttää itse keräämiäni tai kasvattamiani raaka-aineita. Hieman karrikoiden voisi sanoa miehenmallini olevan melko "metsäläinen". Luontoa on hyvä tuntea ja arvostaa, niin se antaa aarteitaan hyödynnettäväksi. Ehkäpä kuvaavin tavoite tälläiselle tyypille voisi olla pyrkimys sopusointuun. Ainakin itsessäni löydän tuon tavoitteen voimakkaana. 

Sitten tullaankin ristiriitaan, kun tälläistä olemisen mallia yritetään soveltaa nykyiseen urbaaniin yhteiskuntaan. Ihmemiehet ovat jääneet 80-, viimeistään 90-luvulle. Nykyään mieheltä vaaditaan jotain ihan muuta. Täytyy menestyä, olla jotakin. Täytyy saavuttaa niin paljon kuin mahdollista, täytyy pitää itsestään huolta ja olla silti niin kuin ei välittäisi mistään. Pitää mennä koko ajan eteenpäin. Suunnalla ei kai muuten ole väliä. Kunhan vain aina eteenpäin. Kiltteys ja kunnollisuus taitavat olla vain hyväksikäytettäviä arvoja. Muuta markkina-arvoa niillä tuskin on. 

Kukapa se määrittää mitä miehen tulee olla. Nainen. Eihän tässäkään ole kyse mistään muusta kuin lisääntymisestä. Nainen hakee lapsilleen lauman vahvinta urosta, sitä jolla on ne parhaat geenit ja mies koittaa parhaansa mukaan vakuuttaa naaraan omasta erinomaisuudestaan ja geeniperimänsä laadusta. Muutos on siis luonnollinen, siinä missä aikaisemmin piti pystyä turvaamaan jälkeläisten kasvu metsästämällä, kalastamalla tai viljelyllä, tarvitaan siihen nykyään paksu lompakko. Jos entisten aikojen ihmemies ei pysty päivittämään osaamistaan helposti myytävään muotoon, on hän voinut saavuttaa mielenrauhan ja tasapainon omaan elämäänsä, mutta hän on auttamattomasti jäänyt tappiolle kilpailussa maapallon kansoittamisesta omalla siemenellään. 

Onneksi olen oman osani liikakansoituksen eteen jo tehnyt, joten voin rauhassa jatkaa itsekästä taisteluani mielenrauhan ja sopusoinnun saavuttamiseksi.