Kuinka voittaa tyhjän sivun ahdistus? Kuinka luoda paras mahdollinen aloitus? Noita kysymyksiä kohtaan jokaisen kirjallisen projektin alussa. Itsekriittisyys ottaa vallan ja kymmeniä rivejä tekstiä pyhkiytyy ruudulta. Ei näin voi aloittaa blogia, tai muutakaan kirjoitusta. Aloitus, tila jolloin mieli täyttyy odotuksista ja joskus jopa epärealistisista haavekuvista, harvoin vastaa kirjoittamisen lopputuloksen todellisuutta.
Kieltämättä, uuden aloittaminen on jännittävää. Mielessä voi olla kuva lopputuloksesta, mutta tie siihen on vielä hämärän peitossa. Mitä kaikkea matkalla voikaan tulla vastaan? Yleensä vain raadollista puurtamista, mistä kaikki kuviteltu ihanteellisuus ja glamour on kaukana.
Tämäkin tekstin pätkä on aloitettu useaan kertaan ja viisasta olisi aloittaa kokonaan alusta ainakin kerran vielä. En sitä kuitenkaan aio tehdä vaan hylkään kaiken itsekriittisyyden ja julkaisen jäsentelemättömän raakaversion. Miksi? Koska tämän blogin on tarkoitus olla harjoitusalusta, josta voin nähdä kehityksen kirjoittajana, jos sellaista tulee tapahtumaan. Toisena syynä on se, että en pysty kirjoittamaan useinkaan keskeytyksettä. Ajatus katkeaa ja jatkuu miten jatkuu.
Siksi arvoisa lukija, suhtaudu tähän blogiin armollisesti. Jos joskus onnistun tänne kirjoittamaan jotain mieltäylentävää tai ajatuksia herättävää, on se suuri ihme.
